Taas mitään saanut kirjoitettua, pitkään aikaan

Edellisellä viikolla saatiin kasaan kolme treenikertaa. Tiistaina Nooran treeni tarjoili nopeatempoista rataa, jossa ohjaajan oli syytä olla hereillä. Vinhalta loistavaa oivaltamista, irtoamista ja pimeää putkikulmaa, jossa ohjaaja oli kaukana puomin toisella puolella. Perjantaina ja sunnuntaina omatoimitreeniä, kontakteja ja keppejä sekä hypyille irtoamisia.

Viime viikko sitten menikin ihan päin peetä, suoraan sanoen! Tiistaina Nooraa tuurasi Tuulia (maksien MM-2) Kivaa oli, mutta ei nyt varsinaisesti mitään uutta. Tehtiin päällejuoksua ja joitain ohjauskuvioita, sahattiin jotain kohtaa kyllä hyvinkin tarkkaan, mutta silti tavallaan jotain jäi puuttumaan. Nooran treenien jälkeen jää aina joku pieni ajatuksen siemen itämään, nyt ei...

Keskiviikkona oli oman ryhmän treeni. Rataharjoituksessa huomasi hyvin Vinhan parantuneen estehakuisuuden. Siinä missä oletin sen ohittavan hypyn, se meni ja hyppäsi... Luota koiraasi, niinhän mä aina sanon omille koulutettavillenikin! Muuri ja rengas ei tuota minkäänlaista tuskaa, edes osana rataa. Hyvä niin! Perusputkipalkkaus on jäänyt kokonaan paitsioon, voisi kai sitä joskus välillä palkata niistä itsestäänselvyyksistäkin!

Siinä se viime viikko sitten olikin, perjantaina oltiin Hyvinkäällä hautajaisissa ja viikonloppu meni messukeskuksessa. Suoraan sanottuna paskahomma, nyt kun tarve treenille on suurimmillaan, kuten intokin!

Kuitenkin kokonaisuutena olen ihan tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseen, melkein. Kontaktit alkaa olla pikkuhiljaa kasassa ja selkeää edistymistä on tapahtunut. Pikkuhiljaa olen alkanut poistaa namikuppia alastulosta ja palkkaus onkin pallolla. Kepeissä ollaan nyt vähän jämähdetty ohjureihin. Se on taas semmoinen -uskaltaisko tästä nyt edetä- projekti. Syytä ehkä olisi ja siihen voisi panostaa tällä alkavalla viikolla!