Voi hyvää päivää, mitä menoa ja meininkiä meillä on viime päivinä ollut Vinha viipottaa tötterönsä kanssa edelleen ja nyt sen voi jo sanoa sujuvan huomattavasti helpommin. Tötterön kanssa voi tehdä melkein kaikkia juttuja, mitä ilmankin. Painileikkejä on harrastettu niin Elmerin, kuin kylässä piipahtaneen mäyräkoira Jupenkin kanssa. Kieltämättä aika koomisen näköistä, kun tötterön sisällä on välillä kaksi kuonoa Ainoa mikä ei, yrityksistä huolimatta, ota sujuakseen on peiton alle kaivautuminen. Useimmiten löytyy lattialta sekä peitto että Vinha...

Perjantaina oltiin lääkärissä. Rokotukset on taas ajantasalla ja antibioottikuuri meneillään. Ja mikäs sitä antibioottia on ottaessa, saa aina ruuan päälle jälkkäriksi maksamakkaraa

Eli tällä mennään eteenpäin, kyllä se tästä taas! Huomenna tulee taas toivottavasti Elmeri viihdyttäjäksi!

Nyt harmittaa! Viikko alkoi taas tuttuun tapaan Nooran treeneillä. Vinha oli oma reipas itsensä ja intoa tekemiseen oli valtavasti. Tehtiin pientä viiden esteen sarjaa, jossa ohjaajan sijoittuminen oli enemmän kuin tärkeää ja taas ajoituksen syytä olla sekunnilleen oikein. Hypyille ohjausta, putkeen lähetystä ja jaakotusta. Lisäksi omatoimisesti tehtiin kontakteja, niihin mä alan olla todella tyytyväinen. Nyt ei todellakaan ole varaa lipsua niistä yhtään, mutta vaatimusta pystyy koko ajan nostamaan!

No joo, siihen sitten loppuikin tämän viikon positiiviset puolet treenien näkökulmasta! Seurasin Vinhaa hallissa tauoilla, se hinkkasi takamustaan lattiaan ja välillä nuoli. Ennen moista käytöstä ei ole esiintynyt, joten kotona asia tarkempaan syyniin. Pieni reikä peräaukon reunassa... Äkkiä soitto kasvattajalle, ikinä ennen en ole moiseen törmännyt, joten hyvät neuvot oli tarpeen. Vastaukseksi sain sen olevan fistelöitynyt anaalirauhanen. Jaaha, tämmöisestäkään en ollut ennen kuullut. Nyt neiti kulkee tötterö päässä, ettei pääse nuolemaan ja perjantaille oli jo muutenkin aika eläinlääkäriin tilattuna rokotusta varten.

On se aika reppana, kun tötteröineen mennä kolistaa! Harmittaa ihan vietävästi, meillä on treenit nyt niin hyvällä mallilla ja nyt taas tauko. Minkäs teet, kyllä Vinhan hyvinvointi nyt vaan on ehdottomasti tärkeämpää ja ensin pitää saada neiti entistä ehompaan kuntoon ja sitten taas keskitytään hommien tekemiseen!

Prinsessa "pönttöpää"

 

Taas mitään saanut kirjoitettua, pitkään aikaan

Edellisellä viikolla saatiin kasaan kolme treenikertaa. Tiistaina Nooran treeni tarjoili nopeatempoista rataa, jossa ohjaajan oli syytä olla hereillä. Vinhalta loistavaa oivaltamista, irtoamista ja pimeää putkikulmaa, jossa ohjaaja oli kaukana puomin toisella puolella. Perjantaina ja sunnuntaina omatoimitreeniä, kontakteja ja keppejä sekä hypyille irtoamisia.

Viime viikko sitten menikin ihan päin peetä, suoraan sanoen! Tiistaina Nooraa tuurasi Tuulia (maksien MM-2) Kivaa oli, mutta ei nyt varsinaisesti mitään uutta. Tehtiin päällejuoksua ja joitain ohjauskuvioita, sahattiin jotain kohtaa kyllä hyvinkin tarkkaan, mutta silti tavallaan jotain jäi puuttumaan. Nooran treenien jälkeen jää aina joku pieni ajatuksen siemen itämään, nyt ei...

Keskiviikkona oli oman ryhmän treeni. Rataharjoituksessa huomasi hyvin Vinhan parantuneen estehakuisuuden. Siinä missä oletin sen ohittavan hypyn, se meni ja hyppäsi... Luota koiraasi, niinhän mä aina sanon omille koulutettavillenikin! Muuri ja rengas ei tuota minkäänlaista tuskaa, edes osana rataa. Hyvä niin! Perusputkipalkkaus on jäänyt kokonaan paitsioon, voisi kai sitä joskus välillä palkata niistä itsestäänselvyyksistäkin!

Siinä se viime viikko sitten olikin, perjantaina oltiin Hyvinkäällä hautajaisissa ja viikonloppu meni messukeskuksessa. Suoraan sanottuna paskahomma, nyt kun tarve treenille on suurimmillaan, kuten intokin!

Kuitenkin kokonaisuutena olen ihan tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseen, melkein. Kontaktit alkaa olla pikkuhiljaa kasassa ja selkeää edistymistä on tapahtunut. Pikkuhiljaa olen alkanut poistaa namikuppia alastulosta ja palkkaus onkin pallolla. Kepeissä ollaan nyt vähän jämähdetty ohjureihin. Se on taas semmoinen -uskaltaisko tästä nyt edetä- projekti. Syytä ehkä olisi ja siihen voisi panostaa tällä alkavalla viikolla!

 

Viime viikon treenimäärälle asetettu tavoite saavutettiin

Aksaviikko alkoi taas tuttuun tapaan tiistaina Purina Centerissä Nooran treeneillä. Tarjolla oli pakkovalssia, jaakotusta ja sylikäännöstä. Pakkovalssiahan me ollaan joskus aikanaan harjoiteltukin ja se onnistui ilman mitään kummallisuuksia. Jaakotus taas on jäänyt vähemmälle "opiskelulle", mutta ihmeesti vaan siihen pääsi heti kiinni. Sylikäännöksen ajoitus sen sijaan oli ihan hakoteillä. Vinha kyllä kääntyy loistavasti, mutta kun oma ajoitus ja sijoittuminen ei ole kohdallaan, oli lopputuloksena useimmiten siivekkeen ohittava Vinha Nooran piti oikein "kädestä pitäen" ohjata ohjaajaa, jotta homma alkoi sujua edes sinne päin.

A otettiin mukaan ohjelmaan omatoimisesti. Ensin pelkkää alastuloa, samalla tavalla kun puomillakin, ja lopuksi muuutama kerta koko este. Hallitusti hihnassa. Eihän siinä oikeastaan Vinhalle mitään uutta ollut, vähän totuttua jyrkempää kulmaa vain.

Keskiviikkona jatkettiin omalla hallilla. Taas oli tarjolla vinoja hyppyjä radalla, nyt niistä selvittiin jo huomattavasti paremmin. Ei hyvin, mutta ei ihan huonostikaan. Pimeän putkikulman Vinha tekee jo loistavasti, niin nytkin ja hyppysuoratkin näyttää parantuneen hurjasti. Omaan päähänkin on iskostunut Nooran opit, ohjaa kohti ponnistuskohtaa! Mutta kyllä Vinhan kanssa saa juosta,on se vähän liukkaampi liikkeiltään mitä Verneri

Perjantaina oltiin taas liikkeellä omatoimisesti. K oli matkassa mukana ja sai taas hoitaa palkkauksen. Rakennettiin ryhmän treenirata valmiiksi, Vinha sai toimia testaajana. Aloitettiin vinolla hyppysuoralla ja koska K oli palkkaamassa, sain keskittyä vain ja ainoastaan ohjaamiseen ja seurata Vinhan etenemistä. Nyt sekin jo hoksasi, että ne hypyt voi mennä peräjälkeen, vaikka eivät suorassa linjassa olisikaan. Lisäksi jatkettiin sylkkärin harjoittelua ja rengasta. Molempia sekä yksittäin, että osana rataa. Sylkkäreihin en lopultakaan ollut ihan tyytyväinen, eli sen kanssa pitää vielä jatkaa. Rengas sen sijaan alkaa jo onnistua.

Kuvia on taas viime aikoina tullut otettua luvattoman vähän, mutta tässä yksi naistenpäivää paistattelevasta prinsessasta:

Treenien lisäksi meillä ei oikein ole muuta tapahtunutkaan, ainakaan mitenkään konkreettisesti. Normaalia arkea lenkkeilyineen. Pään sisällä sen sijaan kohisee ja kuohuu. Nyt se on sitten lopullisesti päätetty, me muutetaan kesäkuun alussa Uuteenkaupunkiin. Harrastamisen kannalta se tietää suhteellisen isoa muutosta. Saa nähdä minkä seuran edustuksessa Vinha kisakentillä kesällä nähdään...

Tällä viikolla ollaan päästy kunnolla ottamaan taukoa takaisin. Tiistain ja keskiviikon ohjattujen lisäksi oltiin perjantaina ja tänään tekemässä omatoimitreeniä.

Perjantaina aloitettiin alastulokontaktilla. Alkuun ensin pelkkä kontakti ja lopulta taas koko puomi hihnassa. Vauhtia oli, mutta alastulo oli hallinnassa, jopa niin että mun oma liike jatkui ja Vinha pysähtyi kontaktille. Vapauttamisen aikaa vaihtelen paljonkin, välillä vapautus tulee hyvinkin nopeasti, välillä saa odottaa kauemmin. Nyt olen lisännyt odottamiseen oman "heilumiseni", eli vahvistetaan sitä ettei lähde kontaktilta mun liikkeestä, vaan ainoastaan vapautuskäskyllä.

Jatkettiin myös keppien harjoittelua, samalla kahdeksalla kepillä ja ohjureilla. K oli reisussa mukana ja pääsi palkkaushommiin. Mä sain taas keskittyä kepeille viemiseen ja omaan liikkeeseen ja jonkun verran otin etäisyyttäkin sivusuunnassa. Nopea pujottelija siitä on kehkeytymässä

Lopuksi tehtiin vielä pientä radan pätkää, hyppyjä ja pimeää putkikulmaa, nopeaa ja hallintaa vaativaa, mutta hauskaa.

Tänään tehtiin paljolti samaa, mitä perjantainakin. Sillä erolla, että oltiin liikkeellä kahden Vinhan kanssa ja keppien palkkaus oli pakko soveltaa pallolla. Eihän se nyt kuitenkaan mikään iso ongelma ollut, vinkupallohullulle brassille. Palkkauksen suunta vaan oli eri, mitä namialustalla.

Lisäksi tehtiin pientä hyppy- ja ohjausharjoittelua. Pakkovalssia ja poispäinkäännöstä hypyillä. Hyvin Vinha niihin kääntyi ja oli ohjattavissa, suorilla hypyillä mun täytyy kiinnittää enemmän huomiota omaan sijoittumiseeni, Vinha tulee todella herkästi nyt mun liikkeen perässä ohi siivekkeen.

Tästä on hyvä jatkaa, ensi viikon suunnitelmissa nyt ainakin kolmet treenit