Alusta ei voi aloittaa, tulisi liian paljon tekstiä heti kättelyssä, mutta näin tässä sitten kävi.

Lauantaina meille muutti pieni prinsessa, "aito brasilialainen terroristi" Vinha. Tokihan asiaa tuli pohdittua ennakkoon hyvinkin tarkkaan, mutta kun neliviikkoisia pentuja käytiin tammikuussa katsomassa, niin kyllä se päätös syntyi jo matkalla Haminasta kotiin. Vaikka kovin aluksi koitin muuta väittääkin:)

Vinha, virallisesti Lacrimale Diana, tuli täyttämään puuttuvan harrastuskoiran suuria saappaita, tai paremminkin tassunjälkiä.

Nimensä veroinen, varsin vinha neitonenhan tuo on, jaksaa viihdyttää toiminnallaan ja pitää huolta ettei elämä tässä torpassa käy vahingossakaan tylsäksi tai toimettomaksi.

Pari ensimmäistä päivää meni tutustuessa uuteen ympäristöön ja uusiin kavereihin, niin koiriin kuin ihmisiinkin. Hienosti tuntuu sopeutuneen, vauhtia ja vaarallisiakin tilanteita piisaa, komentaa yrittää sekä kaksi- että nelijalkaisia, toistaiseksi kuitenkin tuloksetta.

Agilityhallillakin tuli jo eilen pyörähdettyä, kun ATT:llä oli epikset. Alkuun kersaa pikkuisen jännitti melkoinen hälinä, mutta eipä tuo kauaa jaksanut moista murehtia.

Niin ja tokihan jo tuossa iässä pitää olla ilmoittautunut agilitypainoitteiselle pentukursille(vaan mitäköhän siitäkin tulee, huoh...)

Tässä vielä kasvattajan luona, kotimatkaa odotellen.

Kotona jo, "kummisedän" sylissä kera ehdottoman lempparilelun.